Tilanne on tuttu jokaisen opinnoista. Luennoitsijan ääni laahaa pitkin auditorion seiniä jo toista tuntia, ja opiskelijat porautuvat yhä syvemmälle penkkien pehmusteiden syleilyyn. Tunnin takainen levottomuus on vaihtunut apatiaksi, ja takariviltä voi katsella kymmenien sinertävien näyttöjen hohtoa. Joko kohta päästäisiin kahvitauolle?
Jatkuva istuminen väsyttää, ja myös niska-hartiaseudun ja
alaselän vaivat sekä heikko aineenvaihdunta johtuvat usein pitkäjaksoisesta
istumisesta. Vastaiskuksi loputtomalle pönöttämiselle käynnistivät Turun
yliopisto ja YTHS reilu vuosi sitten Pylly ylös -kampanjan. Kampanjan
vastuuhenkilön, fysioterapeutti Anne
Frimanin mukaan kampanja kannustaa istumisen vähentämiseen ja säännölliseen
tauottamiseen nykyisessä järjestelmässä, jossa vain istuminen on sosiaalisesti
hyväksyttyä. Kampanjan avulla on lisätty ihmisten tietoisuutta istumisen
terveysriskeistä, vaikutettu tilasuunnitteluun ja panostettu henkilökunnan
kouluttamiseen. Myös Lapin yliopiston seinillä on Pylly ylös -julisteita
muistuttamassa, kuinka helposti meistä jokainen voi virkistyä, parantaa
verenkiertoaan, saada 2,5cm kapeamman vyötärön – ai siis mitä?
Ristiriitaista kyllä, kampanjan kolmesta julisteesta
yhdessäkään ei mainita niska-, hartia- ja selkävaivoja tai aineenvaihdunnan
hidastumista. Sen sijaan julisteissa puhutaan energiankulutuksesta,
selluliitista, vyötärönympärysmitasta ja läskimakkaroista. Kysyin Anne
Frimanilta, mikä on lihavuuden rooli heidän kampanjassaan. ”Nykyinen tää
lihavuusepidemia, mikä nyt ihan Suomessakin on nähtävissä, sen syyhän on runsas
paikallaan olo ja istuminen. Sitä pidetään yhtenä tärkeimpänä syynä
ylipainolle.” Mutta sana epidemiahan viittaa sairauteen? ”Niin, nimenomaan. Eli
istumista pidetään lihavuusepidemian yhtenä keskeisimpänä syynä.” Sama asia
näyttäytyy medikalisaatiodiskurssina sukupuolentutkimuksen yliopistolehtori Kirsti Lempiäiselle, joka parhaillaan
pitää Ruumiillisuus ja seksuaalisuus -kurssia Lapin yliopistossa. ”Tässä on
sellanen nykyajan, ei voi yksistään sanoa että terveysviranomaisille
tyypillinen, mutta sellanen holhoava ja ihmisiä luokitteleva ja pisteyttävä
hallinta.”
Lihavuusepidemia vai medikalisaatiodiskurssi – mitä ajatuksia
julisteet herättävät opiskelijoissa? Käytävällä vastaantulijoilta kysellessä
julisteiden vastaanotto on vaihtelevaa. Osan mielestä julisteen hahmo on veikeä
ja leikkisä, toiset taas pitävät kokonaisuutta hyökkäävänä ja sanavalintoja
loukkaavina. Eräs opiskelija toteaa, ettei istumista tulisi pyrkiä vähentämään liittämällä
sitä paksuuteen, sillä esimerkiksi niska- ja selkäjumit ovat yhteinen vaiva
koosta riippumatta. Taiteiden tiedekunnan kampukselle Rotkolle on Pylly ylös
-julisteiden rinnalle ilmaantunut vastamainos, jossa todetaan ”Miksi istua, kun
voi seisoa luennoilla 6h päivässä + 3 kirjastossa – mitä vaan, kunhan en ole
lihava!”
Rotkolle ilmaantunut vastamainos |
Mihin Pylly ylös -kampanjan julisteissa vedotaan, Kirsti
Lempiäinen? ”Vedotaan, että sä olisit parempi ihminen, että sä olisit sopivampi
tähän nyky-yhteiskunnan menoon. […] tässä kutsutaan sellasta tiettyä
uusliberaalia, tehokasta subjektia, jolla on niinku tän ajan arvot siitä
pystyvyydestä ja suoriutuvuudesta ja ehkä myös kilpailusta jollain tavalla ja
paremmuudesta ja sellasesta näyttävyydestä.” Anne Friman ei näe, että
kampanjassa puhuttaisiin ulkonäköön liittyvistä seikoista hyvinvoinnin sijaan:
”Mä en oikeestaan nyt lähde tohon mukaan ollenkaan. Että tässä on ihan vankka
tieteellinen pohja tälle lihavuusasialle ja nimenomaan runsas istuminen tekee
meidät sairaiksi ja usein myös lihaviksi. Kyllähän jos paino tulee lähemmäs
normaalia, niin sun hyvinvointi kaikin tavoin paranee.”
Toki ihmiset terveydestään haluavat huolehtia. Mutta
määriteltäessä lihavuus yksiselitteisesti terveysriskiksi, sosiaalistetaan ihmiset
yhteen tavoiteltavan arvoiseksi määriteltyyn ruumisnormiin ja vaiennetaan samalla
sosiaalis-kulttuuriset näkökulmat lihavuuden tarkastelusta. Voitaisiinko vaihteeksi mitata
hyvinvointia jollain muulla kuin mittanauhalla ja henkilövaa’alla?
Lähteet & lisätietoa:
https://www.facebook.com/pages/Pylly-yl%C3%B6s/534600789981886
Koolla on väliä, toim. Katariina Kyrölä ja Hannele Harjunen
(Like, 2007)
Kuvat: Sonja Sinisalo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti