F-siipi – tilat ja totuus, osa 1

F-siiven käyttöönotto lähenee todellisemmin kuin koskaan ja huppujen alta paljastuvia tiloja odotetaan jännityksellä. Ilmassa on kuitenkin ollut muutakin kuin jännitystä. Ainakaan taiteiden tiedekunnan opiskelijoilta ei voinut viime syksynä jäädä huomaamatta, kuinka taidekirjaston ympärillä kuohui. Kohtuuttomalta tuntunut päätös taidekirjaston lakkauttamisesta itsenäisenä yksikkönä ja ennen kaikkea päätöksenteon luonne aiheuttivat opiskelijoissa voimakkaan vastarinnan. Vaikka alkuun opiskelijoiden peruspalvelua ja kuulemista puolustavasta toiminnasta ei tuloksia näkynyt, lähti siitä liikkeelle tapahtumasarja, joka päätyi uuden, käyttäjälähtöisen yhteistyömuodon käyttöönottoon yliopiston päätöksenteossa. Ennen kuin kurkistetaan F-siiven ensimmäisen kerroksen uusiin tiloihin ja niiden suunnittelua edeltäneeseen palvelumuotoiluprojektiin, palataan vielä kerran viime syksyyn ja taidekirjaston hyllyjen väliin.

Kaikki lähti elokuisesta hallituksen päätöksestä yhdistää F-siivessä sijainnut taidekirjasto pääkirjaston kanssa. Taustalla vaikuttivat pääasiassa kolme tekijää: raha-, tila- ja imagokysymykset. Lapin yliopiston talousvaikeuksien vuoksi on henkilöstökustannuksista karsittava, mutta YT-neuvotteluilta pyritään välttymään. Yksi ratkaisu on olla palkkaamatta eläköityvien työntekijöiden tilalle uusia – kirjastohenkilökunnasta ikääntyvää väkeä on huomattava osa, eli henkilöstösäästöjä syntyy suhteellisen helposti. Toinen talouteen liittyvä vaikutin on ulkopuolinen rahoitus. Yliopistouudistuksen myötä yliopistojen on hankittava yhä suurempi osa rahoituksestaan kolmannelta sektorilta, eli käytännössä yritysten kanssa tehtyjen hankkeiden avulla. Tällä pelikentällä kirjastot joutuvat pahaan alakynteen, kun vastassa ovat uudet oppimisympäristöt ja -menetelmät.

 

Tilakysymyksissä vastatuulta puhalsivat ilmastointikanavat. F-siiven sisäilman parantamiseksi ilmanvaihtokanavia oli väistämättä lisättävä, eikä niiden sijoittelussa voitu juurikaan huomioida, mitä tiloja alle jäi. Sinco-laboratorio (Service Innovation Corner) eli palvelumuotoilulle suunnattu ideoiden havainnollistamistila sai osansa uusista ilmanvaihtokanavista, jolloin laboratoriolle oli löydettävä tila muualta. Mieluiten isompi, korkeampi ja näkyvämmällä paikalla sijaitseva kuin edellinen, sillä palvelumuotoilu on nostettu yliopiston strategian kärkeen. Muita F-siiven tiloihin liittyviä ongelmia olivat ryhmätyötilojen puute ja ensimmäisen kerroksen autioituminen heti taidekirjaston ja ravintola Petronellan sulkemisaikojen jälkeen.

Vielä viimeisenä painavana sanana päätöksenteossa oli imago. Lapin yliopisto pyrkii erottumaan ja saamaan näkyvyyttä arktisen muotoilun ja nykyään ennen kaikkea palvelumuotoilun avulla. Palvelumuotoilun esille tuominen myös itse yliopiston sisällä koettiin tärkeäksi, ja konkreettisena keinona tälle nähtiin Sinco-laboratorion sijoittaminen F-siiven ensimmäiseen kerrokseen, Agoran paraatipaikalle. Siihen, missä taidekirjasto ennen sijaitsi.

Tieto päätöksestä tuli takaoven kautta, ja aiheutti valtavan metelin opiskelijoiden keskuudessa. Miten voidaan ajaa läpi tällainen päätös kuulematta kirjaston pääkäyttäjäryhmää, opiskelijoita? Kuinka suuret ovat henkilöstökustannuksista saadut säästöt, ja mikä niiden asema on verrattuna opintojen hankaloitumiseen? Miten jo ennestään ahtaisiin pääkirjaston tiloihin tullaan mahduttamaan taidekirjaston 700 hyllymetrin aineisto? Onko palvelumuotoilu yliopistoyhteisön yhteinen kiinnostuksen kohde, vai palveleeko se vain pientä ihmisryhmää ja suurta talousratasta? Kysymyksiä esitettiin monesta näkökulmasta, mutta kaikkien viesti oli sama: antakaa meidän opiskella rauhassa. Tilannetta ei helpottanut se, että asiasta saatu informaatio oli ristiriitaista, eikä luottamus hallintoon ollut kovin vakaalla pohjalla.

 

Matkan varrella tieto kuitenkin tarkentui. Koko taidekirjaston tilaa ei olla antamassa laboratoriotiloiksi, ja ennen nimellä Sinco-laboratorio kulkenut tila muutetaan vuorovaikutteiseksi virtuaalilaboratorioksi, jonka tarkoitus on toimia kaikkien koulutusohjelmien yhteisenä työskentelytilana. Taidekirjaston kokoelmaan erikoistuneen informaatikon virkaa ei tulla lakkauttamaan eläköitymisen myötä ja taidekirjaston kokoelma tulee pysymään yhtenäisenä myös sen siirryttyä pääkirjastoon. Loppuosa entisistä taidekirjaston tiloista muutetaan ryhmätyötilaksi, johin koko yliopiston väellä on ympärivuorokautinen pääsy. Ryhmätyötilaan jätetään myös ei-lainattavia kappaleita taidekirjaston kokoelmasta.

Seitsemässä viikossa syntyi adressi, kolme virallista kannanottoa, some-kampanja, Facebook-sivu, Oodi taidekirjastolle -ilta, rehtorin aamukahveilla vierailu, paneelikeskustelu, taidekirjastoiltamat sekä lukematon määrä puheita, performansseja, tapaamisia ja kirjoituksia. Syntyi kuitenkin myös työryhmä, johon kuului niin opiskelijoiden, kirjastojen henkilökunnan, opetushenkilökunnan kuin hallinnonkin edustajia arkkitehtia unohtamatta. Päätöstä taidekirjaston kokoelman siirtämisestä pääkirjastoon ei saatu kumottua, mutta jäljelle jäävän osan käyttömahdollisuuksia lähdettiin työryhmässä kehittelemään yhdessä. Jotta edessä olevissa päätöksissä eri käyttäjäryhmät tulisivat huomioiduksi mahdollisimman hyvin, päätettiin erilaisia tarpeita kartoittaa palvelumuotoiluprosessin avulla.

Ensi viikon kirjoituksessa jatketaan siitä, mistä palvelumuotoiluprosessissa oikein oli kyse ja millaisia tuloksia siitä seurasi. Esittelemme myös sisustussuunnittelijan visioita F-siiven uudesta ilmeestä!

Kuvat ylhäältä alas: Venni Ahlbeg/Anna Koskimies, Siiri Hirsiaho, Sonja Sinisalo