Pyllyt puntarille?

Tilanne on tuttu jokaisen opinnoista. Luennoitsijan ääni laahaa pitkin auditorion seiniä jo toista tuntia, ja opiskelijat porautuvat yhä syvemmälle penkkien pehmusteiden syleilyyn. Tunnin takainen levottomuus on vaihtunut apatiaksi, ja takariviltä voi katsella kymmenien sinertävien näyttöjen hohtoa. Joko kohta päästäisiin kahvitauolle?

Jatkuva istuminen väsyttää, ja myös niska-hartiaseudun ja alaselän vaivat sekä heikko aineenvaihdunta johtuvat usein pitkäjaksoisesta istumisesta. Vastaiskuksi loputtomalle pönöttämiselle käynnistivät Turun yliopisto ja YTHS reilu vuosi sitten Pylly ylös -kampanjan. Kampanjan vastuuhenkilön, fysioterapeutti Anne Frimanin mukaan kampanja kannustaa istumisen vähentämiseen ja säännölliseen tauottamiseen nykyisessä järjestelmässä, jossa vain istuminen on sosiaalisesti hyväksyttyä. Kampanjan avulla on lisätty ihmisten tietoisuutta istumisen terveysriskeistä, vaikutettu tilasuunnitteluun ja panostettu henkilökunnan kouluttamiseen. Myös Lapin yliopiston seinillä on Pylly ylös -julisteita muistuttamassa, kuinka helposti meistä jokainen voi virkistyä, parantaa verenkiertoaan, saada 2,5cm kapeamman vyötärön – ai siis mitä?

Ristiriitaista kyllä, kampanjan kolmesta julisteesta yhdessäkään ei mainita niska-, hartia- ja selkävaivoja tai aineenvaihdunnan hidastumista. Sen sijaan julisteissa puhutaan energiankulutuksesta, selluliitista, vyötärönympärysmitasta ja läskimakkaroista. Kysyin Anne Frimanilta, mikä on lihavuuden rooli heidän kampanjassaan. ”Nykyinen tää lihavuusepidemia, mikä nyt ihan Suomessakin on nähtävissä, sen syyhän on runsas paikallaan olo ja istuminen. Sitä pidetään yhtenä tärkeimpänä syynä ylipainolle.” Mutta sana epidemiahan viittaa sairauteen? ”Niin, nimenomaan. Eli istumista pidetään lihavuusepidemian yhtenä keskeisimpänä syynä.” Sama asia näyttäytyy medikalisaatiodiskurssina sukupuolentutkimuksen yliopistolehtori Kirsti Lempiäiselle, joka parhaillaan pitää Ruumiillisuus ja seksuaalisuus -kurssia Lapin yliopistossa. ”Tässä on sellanen nykyajan, ei voi yksistään sanoa että terveysviranomaisille tyypillinen, mutta sellanen holhoava ja ihmisiä luokitteleva ja pisteyttävä hallinta.”

Lihavuusepidemia vai medikalisaatiodiskurssi – mitä ajatuksia julisteet herättävät opiskelijoissa? Käytävällä vastaantulijoilta kysellessä julisteiden vastaanotto on vaihtelevaa. Osan mielestä julisteen hahmo on veikeä ja leikkisä, toiset taas pitävät kokonaisuutta hyökkäävänä ja sanavalintoja loukkaavina. Eräs opiskelija toteaa, ettei istumista tulisi pyrkiä vähentämään liittämällä sitä paksuuteen, sillä esimerkiksi niska- ja selkäjumit ovat yhteinen vaiva koosta riippumatta. Taiteiden tiedekunnan kampukselle Rotkolle on Pylly ylös -julisteiden rinnalle ilmaantunut vastamainos, jossa todetaan ”Miksi istua, kun voi seisoa luennoilla 6h päivässä + 3 kirjastossa – mitä vaan, kunhan en ole lihava!”

Rotkolle ilmaantunut vastamainos

Mihin Pylly ylös -kampanjan julisteissa vedotaan, Kirsti Lempiäinen? ”Vedotaan, että sä olisit parempi ihminen, että sä olisit sopivampi tähän nyky-yhteiskunnan menoon. […] tässä kutsutaan sellasta tiettyä uusliberaalia, tehokasta subjektia, jolla on niinku tän ajan arvot siitä pystyvyydestä ja suoriutuvuudesta ja ehkä myös kilpailusta jollain tavalla ja paremmuudesta ja sellasesta näyttävyydestä.” Anne Friman ei näe, että kampanjassa puhuttaisiin ulkonäköön liittyvistä seikoista hyvinvoinnin sijaan: ”Mä en oikeestaan nyt lähde tohon mukaan ollenkaan. Että tässä on ihan vankka tieteellinen pohja tälle lihavuusasialle ja nimenomaan runsas istuminen tekee meidät sairaiksi ja usein myös lihaviksi. Kyllähän jos paino tulee lähemmäs normaalia, niin sun hyvinvointi kaikin tavoin paranee.”

Toki ihmiset terveydestään haluavat huolehtia. Mutta määriteltäessä lihavuus yksiselitteisesti terveysriskiksi, sosiaalistetaan ihmiset yhteen tavoiteltavan arvoiseksi määriteltyyn ruumisnormiin ja vaiennetaan samalla sosiaalis-kulttuuriset näkökulmat lihavuuden tarkastelusta. Voitaisiinko vaihteeksi mitata hyvinvointia jollain muulla kuin mittanauhalla ja henkilövaa’alla?

Lähteet & lisätietoa:

https://www.facebook.com/pages/Pylly-yl%C3%B6s/534600789981886

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/Sivut/pylly-ylos--kampanja-saanut-yliopiston-opiskelijoita-ja-henkil%C3%B6kuntaa-lisaamaan-taukoliikkumista.aspx

Koolla on väliä, toim. Katariina Kyrölä ja Hannele Harjunen (Like, 2007)

Kuvat: Sonja Sinisalo

F-siipi - tilat ja totuus osa 2

Juttusarjamme ensimmäisessä osassa pureuduttiin ”taidekirjastogaten” vaiheisiin. Jatko-osassa tutustutaan siihen, millaisiksi F-siiven ensimmäisen kerroksen tilat ovat lopulta muotoutumassa.

Pieni joukko Design Management -sivuaineopiskelijoita lähti kartoittamaan F-siiven tulevien tilojen käyttötarpeita palvelumuotoilun näkökulmasta. Palvelumuotoilu - tuo yksi yliopistomme keihäänkärjistä - on ala, jonka tarkoituksena on innovoida, kehittää ja suunnitella palveluja muotoilun menetelmin. Käytännössä sen tarkoituksena on tuoda näkyväksi arkipäiväisiltäkin tuntuvat toiminnot ja sen osat hyvän palvelukokemuksen maksimoimiseksi. F-siiven tapauksessa palvelumuotoiluprosessin tehtävänä oli selvittää tilojen erilaiset käyttäjäprofiilit sekä heidän tarpeensa. Ketkä kaikki tiloja käyttävät, mitä he siellä tekevät, mitä haasteita he voivat tilassa kohdata ja mitä he mahdollisesti voisivat siellä tarvita? Tiloissa ei pyöri vain taideopiskelijoita, vaan esimerkiksi myös muiden alojen väkeä, tutkijoita, opettajia ja vierailijoita.

Palvelumuotoiluprosessi käynnissä: tilojen havainnointia ja suunnittelua pienoismallin avulla. Opiskelijoiden kanssa tietohallintojohtaja Manu Pajuluoma ja kirjastosihteeri Katariina Soudunsaari.

Kehittelyn kohteena olevat tilat rajautuivat F-siivessä agoraan, monimuotoiseen oppimisympäristö- ja käsikirjastotilaan eli entiseen taidekirjastoon sekä hiljaiseen lukusaliin. Aineistoa kerättiin havainnoimalla ja haastattelemalla. Prosessin aikana tarkasteltiin esimerkiksi sitä, millaisissa tiloissa opiskelijat ja henkilökunta työskentelevät, millainen heidän päivänsä on ja miten se voisi toimia sujuvammin. Vertailukohtaa tuleville tiloille haettiin myös muista vastaavista paikoista.

Havainnointia ja kehittelyä pohjapiirroksen kautta 

Facebookiin perustettiin aineistonkeruun tueksi F-Hub – tulevaisuuden oppimisympäristö -ryhmä, jonka avulla kyseltiin suuremmalta joukolta heidän haaveistaan tulevien tilojen suhteen. Facebook-ryhmässä nousi esiin hyvin konkreettisia ajatuksia siitä, millainen on hyvä opiskelutila ja mitä siellä on. Ryhmässä esitetyt toiveet myös huomioitiin tulevan tilan sisustussuunnittelussa. F-siiven palvelumuotoiluprosessin kautta havaittiin, että käyttäjälähtöisyyttä ja palvelumuotoilua kannattaa hyödyntää myös jatkossa yliopiston tilojen suunnittelussa ja kehittämisessä. Oodi taidekirjastolle ei soinut turhaan, sillä opiskelijoiden oman aktiivisuuden ansiosta heidän äänensä pääsee jatkossa paremmin kuuluviin.

Kun F-siipi valmistui vuonna 2006, ei tiloihin saanut laittaa opiskelijoiden teoksia vapaasti esille kahteen vuoteen. Kaikki kellot oli piilotettu agoralla betonipilareiden taakse. Neljännen kerroksen ateljeen lattialle ei saanut tippua maalia. Lounasaikaan Petronella täyttyi tarjottimien kanssa haahuilevista opiskelijoista, joilla oli vaikeuksia löytää istumapaikkaa tilaan käytetyistä neliömetreistä huolimatta. Paikka oli hieno, muttei oikein palvellut käyttäjiään. Kaikkiin muutaman vuoden käyttökokemuksella havaittuihin ongelmakohtiin ei ole voitu puuttua taloudellisista syistä, mutta F-siiven ensimmäisen kerroksen tilat ovat kuitenkin kokemassa suuremman muodonmuutoksen - luonnosten perusteella huomattavasti parempaan suuntaan.

Remontoidun F-siiven sisustussuunnittelussa on pyritty ottamaan huomioon se erityispiirre, että tilat sijaitsevat Taiteiden tiedekunnassa - ympäristön tulisi inspiroida luovaan työskentelyyn. Sisustuksessa on haluttu panostaa viihtyisyyteen ja tyylikkyyteen, kalusteissa on painotettu ergonomiaa ja pohjoista muotoilua. Agora, jossa ruokala sijaitsee, tullaan jakamaan neljään eri alueeseen, joiden pohjalla on käytetty väriympyrää. Värien lisäksi alueet on rajattu toiminnan ja käytön mukaan: Keltainen Cafe on varustettu peruspöydillä ja -tuoleillla. Sinisen alueen kalusteet ovat baarikorkuisia ja sitä kutsutaankin nimellä Bar. Vihreän Garden -osion pikkutuolit ja lepotuolit on varustettu keinumekanismilla. Punainen ja rennompi alue Lounge on kalustettu verhoilluilla sohvilla ja lepotuoleilla. Kaikkien alueiden kohdalla on otettu huomioon niiden soveltuvuus sekä ruokailuun että työskentelyyn. Värikoodauksen vuoksi niitä voi myös varata esimerkiksi kokouskäyttöön.

Vanhasta F-siivestä tuttujen materiaalien puun, betonin, laatta- ja lasipintojen rinnalle on tuotu pehmeitä ja akustisia materiaaleja lisäämään viihtyisyyttä ja vähentämään kaikuongelmia. Kalusteet on haluttu valita siten, että ne kestävät sekä kulutusta että aikaa. Suunnittelussa on haluttu huomioida myös kalusteiden ja tilojen monikäyttöisyys. Agoralle on suunniteltu liikuteltava tilanjakaja, joka toimii sekä naulakkona, ilmoitustauluna sekä kirja- ja lehtitelineenä. Useimmat muutkin kalusteet ovat liikuteltavissa. Ensimmäisen kerroksen tiloista on haluttu tyylillisesti yhtenäinen kokonaisuus, joten agoran selkeä värimaailma jatkuu myös muissa tiloissa. Lukusali on värimaailmaltaan sininen, käsikirjasto punainen ja virtuaalistudio vihreä. Näissä tiloissa on haluttu huomioida se, että huonekaluja täytyy olla sekä erilaisia opiskelijoita että erityyppisiä opiskelutilanteita varten. Jotkut haluavat tehdä yksilötöitä rauhassa ja toiset kaipaavat ympärilleen elämää. Kaikki opiskelu ei myöskään tapahdu yksin esseitä vääntäessä tai tenttiin lukiessa, vaan tarvitaan kunnollisia tiloja ryhmätyöskentelyä varten.

Toiveena on, että tulevaisuudessa F-siiven ensimmäisessä kerroksessa on elämää ja siitä tulisi keskeinen paikka yliopistolla. Ennen taideopiskelijoiden evakkoa F-siiven agora tunnettiin tilana, joka kumisi tyhjyyttään jo varhain iltapäivällä kanttiinin sulkiessa ovensa. Tähän tilan ja sen potentiaalin haaskuuseen halutaan tehdä radikaali muutos. Jotta haave voisi toteutua, on tiloissa panostettava viihtyisyyden ja käytännöllisyyden lisäksi aukioloaikoihin. Tavoitteena onkin, että F-talo olisi tulevaisuudessa ympärivuorokautisesti auki ja myös ravintola Petronellan aukioloaikoja pyritään laajentamaan. Jos kalenteriin pitää jättää tilaa itseopiskelulle, täytyy myös tilojen antaa mahdollisuus opintojen suorittamiselle.

Haaveena myös on, että F-siiven ensimmäisestä kerroksesta tulisi paikka, jossa eri alojen ihmiset, opiskelijat ja henkilökunta kohtaisivat. Tilaan halutaan muitakin kuin vain taiteiden opiskelijoita, jotta syntyisi poikkitieteellistä vuorovaikutusta. Kenties tämä vaatisi vielä pientä rakenteellista muutosta opintoihin, mutta vuorovaikutuksen mahdollistava tila on hyvä lähtökohta. Tulevat suunnitelmat vaikuttavat lupaavilta, vaikka vasta käytännössä voidaan todeta, miten tiloja todellisuudessa tullaan käyttämään.

Kuvat: Simo Rontti (palvelumuotoilu) ja Suvi-Maria Silvola (sisustus)

Tulevien tilojen suunnittelijat

Sisustussuunnittelija: Suvi-Maria Silvola, Apricus Sisustussuunnittelu

Arkkitehti: Erkki Päiveröinen, H-P Arkkitehdit Oy

F-siipi – tilat ja totuus, osa 1

F-siiven käyttöönotto lähenee todellisemmin kuin koskaan ja huppujen alta paljastuvia tiloja odotetaan jännityksellä. Ilmassa on kuitenkin ollut muutakin kuin jännitystä. Ainakaan taiteiden tiedekunnan opiskelijoilta ei voinut viime syksynä jäädä huomaamatta, kuinka taidekirjaston ympärillä kuohui. Kohtuuttomalta tuntunut päätös taidekirjaston lakkauttamisesta itsenäisenä yksikkönä ja ennen kaikkea päätöksenteon luonne aiheuttivat opiskelijoissa voimakkaan vastarinnan. Vaikka alkuun opiskelijoiden peruspalvelua ja kuulemista puolustavasta toiminnasta ei tuloksia näkynyt, lähti siitä liikkeelle tapahtumasarja, joka päätyi uuden, käyttäjälähtöisen yhteistyömuodon käyttöönottoon yliopiston päätöksenteossa. Ennen kuin kurkistetaan F-siiven ensimmäisen kerroksen uusiin tiloihin ja niiden suunnittelua edeltäneeseen palvelumuotoiluprojektiin, palataan vielä kerran viime syksyyn ja taidekirjaston hyllyjen väliin.

Kaikki lähti elokuisesta hallituksen päätöksestä yhdistää F-siivessä sijainnut taidekirjasto pääkirjaston kanssa. Taustalla vaikuttivat pääasiassa kolme tekijää: raha-, tila- ja imagokysymykset. Lapin yliopiston talousvaikeuksien vuoksi on henkilöstökustannuksista karsittava, mutta YT-neuvotteluilta pyritään välttymään. Yksi ratkaisu on olla palkkaamatta eläköityvien työntekijöiden tilalle uusia – kirjastohenkilökunnasta ikääntyvää väkeä on huomattava osa, eli henkilöstösäästöjä syntyy suhteellisen helposti. Toinen talouteen liittyvä vaikutin on ulkopuolinen rahoitus. Yliopistouudistuksen myötä yliopistojen on hankittava yhä suurempi osa rahoituksestaan kolmannelta sektorilta, eli käytännössä yritysten kanssa tehtyjen hankkeiden avulla. Tällä pelikentällä kirjastot joutuvat pahaan alakynteen, kun vastassa ovat uudet oppimisympäristöt ja -menetelmät.

 

Tilakysymyksissä vastatuulta puhalsivat ilmastointikanavat. F-siiven sisäilman parantamiseksi ilmanvaihtokanavia oli väistämättä lisättävä, eikä niiden sijoittelussa voitu juurikaan huomioida, mitä tiloja alle jäi. Sinco-laboratorio (Service Innovation Corner) eli palvelumuotoilulle suunnattu ideoiden havainnollistamistila sai osansa uusista ilmanvaihtokanavista, jolloin laboratoriolle oli löydettävä tila muualta. Mieluiten isompi, korkeampi ja näkyvämmällä paikalla sijaitseva kuin edellinen, sillä palvelumuotoilu on nostettu yliopiston strategian kärkeen. Muita F-siiven tiloihin liittyviä ongelmia olivat ryhmätyötilojen puute ja ensimmäisen kerroksen autioituminen heti taidekirjaston ja ravintola Petronellan sulkemisaikojen jälkeen.

Vielä viimeisenä painavana sanana päätöksenteossa oli imago. Lapin yliopisto pyrkii erottumaan ja saamaan näkyvyyttä arktisen muotoilun ja nykyään ennen kaikkea palvelumuotoilun avulla. Palvelumuotoilun esille tuominen myös itse yliopiston sisällä koettiin tärkeäksi, ja konkreettisena keinona tälle nähtiin Sinco-laboratorion sijoittaminen F-siiven ensimmäiseen kerrokseen, Agoran paraatipaikalle. Siihen, missä taidekirjasto ennen sijaitsi.

Tieto päätöksestä tuli takaoven kautta, ja aiheutti valtavan metelin opiskelijoiden keskuudessa. Miten voidaan ajaa läpi tällainen päätös kuulematta kirjaston pääkäyttäjäryhmää, opiskelijoita? Kuinka suuret ovat henkilöstökustannuksista saadut säästöt, ja mikä niiden asema on verrattuna opintojen hankaloitumiseen? Miten jo ennestään ahtaisiin pääkirjaston tiloihin tullaan mahduttamaan taidekirjaston 700 hyllymetrin aineisto? Onko palvelumuotoilu yliopistoyhteisön yhteinen kiinnostuksen kohde, vai palveleeko se vain pientä ihmisryhmää ja suurta talousratasta? Kysymyksiä esitettiin monesta näkökulmasta, mutta kaikkien viesti oli sama: antakaa meidän opiskella rauhassa. Tilannetta ei helpottanut se, että asiasta saatu informaatio oli ristiriitaista, eikä luottamus hallintoon ollut kovin vakaalla pohjalla.

 

Matkan varrella tieto kuitenkin tarkentui. Koko taidekirjaston tilaa ei olla antamassa laboratoriotiloiksi, ja ennen nimellä Sinco-laboratorio kulkenut tila muutetaan vuorovaikutteiseksi virtuaalilaboratorioksi, jonka tarkoitus on toimia kaikkien koulutusohjelmien yhteisenä työskentelytilana. Taidekirjaston kokoelmaan erikoistuneen informaatikon virkaa ei tulla lakkauttamaan eläköitymisen myötä ja taidekirjaston kokoelma tulee pysymään yhtenäisenä myös sen siirryttyä pääkirjastoon. Loppuosa entisistä taidekirjaston tiloista muutetaan ryhmätyötilaksi, johin koko yliopiston väellä on ympärivuorokautinen pääsy. Ryhmätyötilaan jätetään myös ei-lainattavia kappaleita taidekirjaston kokoelmasta.

Seitsemässä viikossa syntyi adressi, kolme virallista kannanottoa, some-kampanja, Facebook-sivu, Oodi taidekirjastolle -ilta, rehtorin aamukahveilla vierailu, paneelikeskustelu, taidekirjastoiltamat sekä lukematon määrä puheita, performansseja, tapaamisia ja kirjoituksia. Syntyi kuitenkin myös työryhmä, johon kuului niin opiskelijoiden, kirjastojen henkilökunnan, opetushenkilökunnan kuin hallinnonkin edustajia arkkitehtia unohtamatta. Päätöstä taidekirjaston kokoelman siirtämisestä pääkirjastoon ei saatu kumottua, mutta jäljelle jäävän osan käyttömahdollisuuksia lähdettiin työryhmässä kehittelemään yhdessä. Jotta edessä olevissa päätöksissä eri käyttäjäryhmät tulisivat huomioiduksi mahdollisimman hyvin, päätettiin erilaisia tarpeita kartoittaa palvelumuotoiluprosessin avulla.

Ensi viikon kirjoituksessa jatketaan siitä, mistä palvelumuotoiluprosessissa oikein oli kyse ja millaisia tuloksia siitä seurasi. Esittelemme myös sisustussuunnittelijan visioita F-siiven uudesta ilmeestä!

Kuvat ylhäältä alas: Venni Ahlbeg/Anna Koskimies, Siiri Hirsiaho, Sonja Sinisalo

Vihreää valoa

Onko yliopiston käppänen kierrätys alkanut nyppiä? Oletko pistänyt merkille luentovierailijoiden Rovaniemelle lennättämisen? Ympäristöasioiden epäkohdat on huomioitu myös yliopiston hallinnossa, ja luvassa on vihreämpiä niittyjä – kerrankin aidan tällä puolen.

 

Kestävä kehitys komeilee kyllä Lapin yliopiston strategisten painoalojen joukossa, mutta myös käytännön toimenpiteisiin ollaan ryhtymässä. Vuoden 2015 toimintasuunnitelmaan on kirjattu päätös yliopiston ympäristösuunnitelman laatimisesta ja sitä varten perustettavan työryhmän kokoamisesta. Lisäksi vuoden 2017 puoleen väliin mennessä tavoitteena on WWF:n Green Officen mukainen sertifiointi. Green Office on WWF:n käytännönläheinen ympäristöohjelma, johon sitoutunut toimisto, järjestö tai instituutti laatii itse itselleen ympäristöohjelman. Ohjelman toteutumisesta raportoidaan WWF:lle, joka tarjoaa myös paljon materiaalia tavoitteiden saavuttamiseksi. Ohjelmalla pyritään vähentämään hiilidioksidipäästöjä huomioimalla ympäristöseikat mm. energiankulutuksessa, hankinnoissa ja kierrätyksessä.

 

Lapin yliopiston ympäristösuunnitelmaa lähtee ajamaan infrastruktuuripalvelut. Tietohallintojohtaja Manu Pajuluoma tarkentaa, ettei itse Green Office -sertifikaattiin olla sitouduttu, vaan sen mukaisen ympäristöohjelman toteuttamiseen. ”Green Office on hyvä, olemassa oleva järjestelmä, eli ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan”, hän jatkaa. Ongelmaksi nousee kuitenkin hinta – Lapin yliopiston kokoiselle instituutille titteli tulisi maksamaan aloitusvuoden jälkeen 7800 euroa vuodessa. Aika suolainen hinta ulkopuolisen tahon sertifikoinnista. ”Tavoitteena on kuitenkin oman toiminnan kehittäminen”, Pajuluoma toteaa. Nousee kysymys ulkoa ohjautuvuuden merkityksestä. Toisaalta jatkuva seuranta ja raportointi ulkopuoliselle taholle lisää varmuutta siitä, että ohjelma otetaan tosissaan, eikä se jää pelkäksi sanahelinäksi. Pajuluoma ei kuitenkaan näe, että ohjelmaa kannattaisi huvikseen tehdä: ”Kun homma alotetaan, niin tehdään se myös kunnolla.”

Juurikin tämän kunnolla tekemisen takia ohjelman suunnittelua ei ole vielä käynnistetty. Paluumuutto F-siipeen työllistää koko hankinta- ja tilapalveluiden väen, eikä resursseja todelliselle projektin käynnistämiselle tällä hetkellä ole. ”Tällä hetkellä meillä on todella tiukka työtahti, mutta ajatukset lähtevät rakentumaan ensisyksynä.”, Pajuluoma toteaa. Hän painottaa, että työryhmään valitaan henkilöitä, joiden arvot kohtaavat ja jotka ovat sitoutuneita tehtäväänsä. Myös opiskelijat otetaan projektiin mukaan, jotta ohjelmassa huomioitaisiin mahdollisimman hyvin kaikkien osapuolten tarpeet.

 

 

Siihen, mitä ympäristöohjelma käytännössä tulisi sisältämään, Pajuluoma ei vielä osaa ottaa kantaa. Ensin on tehtävä nykytila-analyysi, jonka pohjalta epäkohtia lähdetään korjaamaan. Sen verran hän kuitenkin osaa sanoa, ettei kyse ole pelkästä pahvikupeista luopumisesta. Työturvallisuuden ja -terveyden edelle energiatehokkuus ei silti saa mennä: ”Sähkön säästämisen vuoksi ei ilmastointilaitteita oteta pois päältä.”

 

Syksyä odotellessa voi kuitenkin miettiä, millaisia parannusehdotuksia ympäristön huomioimiseen itsellä on. Kemijoen Krotti varmistaa, että tieto välittyy työryhmälle sen käynnistyessä. Siihen saakka banaaninkuoria täytyy kuitenkin kuskata toisaalle.

 

Lisää tietoja Green Officesta, Lapin yliopiston strategisesta profiilista ja toimintasuunnitelmasta:

http://wwf.fi/vaikuta-kanssamme/greenoffice/

http://www.ulapland.fi/Suomeksi/Tietoa-yliopistosta/Strategia-2025

http://www.ulapland.fi/loader.aspx?id=3d40f2fc-8ac6-43a0-9025-eac87a011af1

 

Kuvat: © Sonja Sinisalo

Ajatus Ulapan takana

Koetko olevasti ulapalla yliopiston päätöksenteosta ja käänteistä? Tuntuvatko vaikuttaminen ja viestin kulku pakenevan horisonttiin?

Ulapalla-blogin ja Facebook-sivun kautta pureudutaan opiskelijoita kiinnostaviin ja koskettaviin asioihin. Viestintäkanavan kautta tuomme esiin yliopistossa tapahtuvaa päätöksentekoa, tapahtumia ja ilmiöitä. Asioita tarkastellaan kriittisestä ja totuudenmukaisesta näkökulmasta, joten sivulla tullaan tiedottamaan sekä hyvistä että huonoista uutisista. Seasta löytyy kuitenkin myös rennompaa ja humoristisempaa materiaalia, erilaisia tiedotusmuotoja unohtamatta.

Kanava toimii vuorovaikutteisesti. Jos jokin yliopiston asia tuntuu sinusta hämärältä, lähdemme selvittämään vastauksen ongelmaan. Mieltä askarruttavat kysymykset voi esittää Kemijoen Krotille, yliopiston syvyyksissä uiskentelevalle viekkaalle vesieläimelle. Krotti tietää kaiken, sillä se on lymyillyt yliopiston syövereissä sen synnystä asti. Tämä viestintäkanava on myös matalan veden vaikuttamispaikka; Krotti voi tarvittaessa välittää viestejä aina E-siiven kolmanteen kerrokseen saakka. Laita kysymyksesi osoitteeseen ulapalla@ulapland.fi tai kommentoi Facebookissa.

Facebook-tiedotuksesta lähetetään halukkaille myös sähköpostiin koonti viikoittain. Jos siis vanha kunnon uutiskirje nappaa, laita viestiä sähköpostiin!